tuntuu etten kompastu yhteenkään esteeseen vaikka kuinka kävellessäni olisin hurmiossa. olo on täynnä helpotusta, innostusta ja mitä miellyttävimpiä tuntemuksia. tunnen olevani hetki hetkeltä lähempänä sitä pistettä mihin tuntuu olevan tarkoitukseni päästä. koen voimakkaita tuntemuksia elämästäni, itsestäni ja kanssaeläjistä, uusista ja vanhoista unelmista, toisten haaveista ja saavutuksista.
mutta en minä aijo rakentaa vain niitä pilvilinnoja ja olla pelkästään kevytmielisenä humuileva. aina voi kehittyä, luoda uutta ja tähdätä korkeammalle. mikään ei ole valmista, en sanonut missään vaiheessa niin.
on hienoa nähdä kasvua ja kehitystä.
miksi niin hyvä olla
mieleeni ensimmäisenä tulee kaksi asiaa.
kohta on muutto uuteen kotiin, se tarjoaa muutoksien syksylle ihanteellisen pohjan. ennen lähinnä kammoksuin muutoksia, mutta nyt koen niissä lähes aina jotain ihanaa ja vähän kutkuttavaa.
se kutkuttavuus. miten jossain vaiheessa huomaa että asiat ovatkin menneet niinkuin pitääkin, vaikkei ensin siltä tunnu laisinkaan. muutokset aina tuovat jotain uutta ja jännittävää eloon. rikotaan rajoja ja heittäydytään tuntemattomille alueille. ei jumahdeta ja toisteta jo tylsäksi käynyttä kaavaa.
itsetunto ja itsevarmuus on mulle aina jollain tapaa ajankohtainen teema. se on se kompastuskivi, mutta kuten jo alussa sanoin, en kompastele. tuntuu että monta omaa juttua on löytynyt, saan ilmaistua itseäni monin tavoin paljon helpommin ja rohkeammin kuin ennen. huomaan itsessäni paljon kehitystä, mikä saa itsevarmuuteni voimistumaan. ihan kuin se oma paikka olisi muotoutumassa ja koen oloni itsevarmaksi siinä, mutta mikä tärkeintä, myös sen ulkopuolella. enää ajatukset eivät ole niin epävarmat toisten seurassa omista tekemisistä. yksin siihen en olisi pystynyt joten kiitos.
pieni ajatusten purku on nyt tehty. moimoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti