17 kesäkuuta 2016

aamu

Keskiviikkona heräsin auringonvaloon joka puski niin määrätietoisesti asuntooni että melkein hermostuin sen paisteeseen, kuitenkin loppujenlopuksi olin tapahtuneesta perin iloinen.
Torstaina heräsin 9.30 ajatukseen että voisin kuunnella trumpetisti Verneri Pohjolaa ja juoda suosikkiani, eli kahvia mustaa.
Perjantaina (ts. tänään) heräsin puheluun vieraasta numerosta, numeron takaa paljastui nainen ilmoittaen että ei sinulle iines olen kesätyönkesätyötäkään. hmph. VITTU. 

2/3 lähiaamua ovat olleet ihanteellisia päivienaloituksia, enkä kyllä tätä viimeisintäkään niinkään moiti, sillä ainakin sain kaipaamaani selvyyttä hieman epämiellyttävään tilanteeseen ja ilokseni oli myös mahdollista jakaa tämä 'suru-uutinen' armaan toverini kanssa, hän nimittäin oli viereisessä huoneessa kahvia keittelemässä, aamu-unisena mutta helpostilähestyttävänä. 

Se on perin tärkeää koko päivän kannalta, miten aamu alkaa. voisin kyllä mennä väittämään, että niin on myös edellinen ilta, millä fiiliksillä on mennyt lepäämään.
Isoisoäitini kuulemma aina sanoi että älä anna auringon laskea vihasi ylle (varmaan siteerasi jotain raamattua). se on ihan pirun hyvä neuvo ja sitä olen pyrkinyt parhaani mukaan myös noudattamaan. 

Tässä pieni aamutervehdys teille kaikille vaikka kello on jo varmaan iltäpäivä

tässä mä pihlan ottamassa kuvassa ▾

2 kommenttia:

  1. kivaa että oot palannut taas blogi juttujen pariin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanaa että tälläinen vastaanotto on tullut! pyrin kirjoittelemaan paljon jatkossa

      Poista