29 kesäkuuta 2016

1

voi juku miten monia eri tunnetiloja on mahtunut pieneen hetkeen.
kesäkuussa en juurikaan ole ollut yksin, mutta silloin kun oon ollut, on ollut useasti myös huono olla.
mä tarvitsen paljon omaa tilaa ja rauhaa, mutta liiallisissa määrissä se tekee lähinnä pahaa. sitten se vasta onkin riski tilanne, kun asuu yksin ja kaverit on jossain muualla.
niin mä oon vähän itkeskellyt ja potenut ahdinkoa ja sitten kiivennyt sen ahdingon yli ja sit on tullut taas korkeanpaikankammo ja oon hivuttanut itteni takas sinne juurelle surkuttelemaan.

tulisi opetella asennoitumaan erilailla yksin olemiseen, ottaa siitä enemmän irti ja nähdä se mahdollisuutena, ei häpeiltävänä tai välteltävänä asiana.
enhän mä itse ainakaan osaa heti tosta vaan sisäistää täysin tätä ajatusta, mutta oon mä ollut ehkä vähän enemmän tuotteliaampi. oon puuhannut kaikenlaista ja alkanut laittaan for real ruokaa, yleensä kun mun viikottain toistuva nistipata on ollut se (niukka) ravinnonlähde. mulla nyt muutenkin on aina taipumuksena keksiä kaikkia pieniä projekteja, nykyään useiten liittyen mun kodin sisustamiseen jne.

Voi olla, että tasapaino on lähtenyt yksin olemisen ja sosiaalisen kanssakäymisen väliltä. jos on kokoajan ihmisten ympäröimänä, se pudotus yksin olemiseen voi olla raskas ja kova. toisin on silloin kun pitää huolen, että on sopivasti aikaa pelkästään itselleen sekä omille ajatuksilleen ja tarpeilleen kuin myös kavereille ja yhdessäololle, epäilisin tän olevan ihan järkevä ajatus.

yksin ollessani kehitän itseäni eniten. oon toivoton itseni analysoija, ja siksi tarvitsenkin aikaa itsekseni vähän niinkuin käsittelemään toimintaani vaikkapa kaveriporukassa ja muutenkin ihmisten ympäröimänä. pitää pitää itsensä tunteminen vahvana, ja ainakin mun suhteen se suurin käsittely tapahtuu yksin, vähän samalla tavalla kuin nukkumisen aikana ihmiskeho palautuu.
se balanssi tässäkin tilanteessa on hyvä pitää mielessä, sillä jos taas on liikaa yksin ajatustensa kanssa ilman kenenkään toisen näkemyksiä, ajatukset helposti menettävät todellisen muotonsa, eivätkä saa muita näkemyksiä peilailtavaksi mikä saattaa johtaa vääristyneisiin käsityksiin.

avainjutut siis ovat: balanssin pitäminen oman ajan ja kanssakäymis ajan välillä ja se, ettei yksin olemista tulisi mustamaalata.

tässä aamumietteeni, ehkä hieman raakileena. se on ärsyttävä tunne kun ajatukset ja kirjoitusmood eivät kohtaa ja tulee vähän väkisin vääntää ajatukset tekstiksi. ehkä siis palaamme vielä tähän aiheeseen myöhemmin, vaikka kun oon koittanut itsekin vähän sisäistää näitä pohdintoja.

Moi.

23 kesäkuuta 2016

hedelmiä

imuroin pitkästä aikaa eilen, tai sitä edeltäneenä päivänä, noh, joskus tässä kuitenkin.
mielessäni pyöri niin imuroimisen vituttavat puolet kuin myös kliseisiä lausahduksia mitä keksin, tai mitä vastaani on tullut.

Menneisyys on muuten sellainen kaveri joka on monipuolinen ja rajaton, vaikka se onkin rajatumpi ajanjakso verrattuna toiseen frendiin, tulevaisuuteen, vai onko?
anyway, omalla tavallaan se mielestäni on rajaton. menneisyys sisältää niin paljon asioita, ettei niitä kaikkia voi muistaa, tuntuu että on rajattomasti unohdettuja asioita. se on kaveri joka on muokannut ja kasvattanut itse kutakin, välillä läimäissyt niin kovaa että voit edelleen huomata jäljet itsessäsi.

MENNEISYYS EI KIRJOITA TULEVAISUUTTASI oli yks imurointilauseista.
se on kiva kaveri, noh,  ainakin siinä on aika hurmaavia piirteitä. mutta se ei ole KUKAAN sanelemaan ja määräämään sinua. sellanen kaveri johon on pidettävä tietty etäisyys, että se voi antaa ihan vapaasti kyllä hyviä neuvoja, mutta täytyy olla myös kriittinen. hyvä pitää opetukset mielessä, mutta ei tule sokeasti mennä sen mukana.

menneisyys joskus antoi mulle työmaaksi kehnomman puoleisen itsetunnon ja kourallisen kokemuksia ilkeistä ihmissuhteista, sellasen huonosti myllätyn kukkapenkin joka ei ole perin ravinteikaskaan. ne vaativat suurta työstöä edelleen mutta useammin saan ne ihan hyvin pidettyä hallinnassa. niin, että ihan pidän työni tulosta kauniina.

on se hassua, miten just ne menneisyyden ehkä kiusallisimmat ja vittumaisimmat puolet ovat tuottaneet niitä parhaimpia hedelmiä nykyisen itseni persoonaan. pitää vaan olla inhmillinen ja antaa itselleen runsaasti aikaa kastella ja hoivata niitä hedelmiä, muuten niistä tulee ruttuisia ja happamia osia sinuun. olisi siis hyvä, että sen kastelun ja lannoittamisen suhteen olisi intohimoa ja paloa, vaikka prosessi voikin olla erittäin verottava ja pitkä. sinä nimittäin ansaitset sen.

mä lähetän teille paljon kasvua edistävää jauhetta ja raikasta lähdevettä, että voitte hoivata menneisyyden antamia siemeniä. mä kävin taas vähän hömpäksi, mutkun mulla on tosi hyvä kasvukausi meneillään niin haluan jakaa sitä teillekin! PUS  (ja terveisiä jyväskylään menevästä junasta)

21 kesäkuuta 2016

jumi

Red Hot Chili Peppersin uusi levy on hyvä, vihdoin muistin kuunnella sitä. olin eilisen vain kotona, tekemättä mitään sen ihmeempiä. huomasin että tuskastuin tuohon päivään pahemman kerran, toivottavasti tänään tulee jotain kivaa ja odottamatonta vastaan. seikkaileminen kuitenkin on lempijuttu, vaikka mukavuudenhaluni hipookin tavallista korkeammalla olevaa kattoa. 

Yksin tulee googlailtua paljon outoja juttuja ja nyt oon tutkinut esteettisiä kategorioita ja anneli aueriin liittyviä juttuja, enimmäkseen niitä seksuaalirikoksia. tai ainahan mä luen annelista, se on mun suosikkikeissi. ja vaikka luenkin suhteellisen paljon erilaisista asioista, ei ole mitään mistä tietäisin erityisen paljon. se välillä vähän ahdistaa. se on niin hieno näky kun joku henkilö kertoo suuri palo loistaen silmissään hänelle tärkeästä asiasta  toiselle, niin uppoutuneena ja antaumuksella. 

vähän kuitenkin huijasin, onhan mullakin yks iso  kiinnostusjuttu, nimittäin suomalainen rikollisuus. tekisi melkein mieli tehdä siitä jollain tapaa tulevaisuus itselleni,  esimerkiksi rikostoimittajana työskentely kuulostaa houkuttavalta. toisaalta haluaisin tehdä jotain ihan muuta, mutta kuitenkin kirjoittamiseen liittyvää. noh, mahdollisuusksia on aikalailla varmaan yhtä paljon mitä mahtuu maan ja sen katon väliin minkä korkeutta kuvailin mukavuudenhaluni mitalla.

Mun on pakko aina vaihdella blogikirjoituksen aikana mä&minä -kirjoitusmuotojen välillä, sillä pelkän 'minän' käyttö ei kuulosta yhtään itseltäni ja 'mä' liikaa sanottuna kuulostaa ehkä vähän typerältä. lisäksi en haluu käyttää liikaa isoja alkukirjaimia, koska se tuntuisi liian viralliselta. mietin näitä juttuja aika paljon.

Oon tässä joutunut kavereillenikin valittelemaan että sori kun sanat hukkuu ja jumittaa, ja pahoin pelkään kyllä että niin vähän joudun nyt tässäkin pahoittelemaan. kun ei vain ole sanoja päässä. asioista toisiin poukkoileva tyyli olkoot tämän tekstin teema. 

17 kesäkuuta 2016

aamu

Keskiviikkona heräsin auringonvaloon joka puski niin määrätietoisesti asuntooni että melkein hermostuin sen paisteeseen, kuitenkin loppujenlopuksi olin tapahtuneesta perin iloinen.
Torstaina heräsin 9.30 ajatukseen että voisin kuunnella trumpetisti Verneri Pohjolaa ja juoda suosikkiani, eli kahvia mustaa.
Perjantaina (ts. tänään) heräsin puheluun vieraasta numerosta, numeron takaa paljastui nainen ilmoittaen että ei sinulle iines olen kesätyönkesätyötäkään. hmph. VITTU. 

2/3 lähiaamua ovat olleet ihanteellisia päivienaloituksia, enkä kyllä tätä viimeisintäkään niinkään moiti, sillä ainakin sain kaipaamaani selvyyttä hieman epämiellyttävään tilanteeseen ja ilokseni oli myös mahdollista jakaa tämä 'suru-uutinen' armaan toverini kanssa, hän nimittäin oli viereisessä huoneessa kahvia keittelemässä, aamu-unisena mutta helpostilähestyttävänä. 

Se on perin tärkeää koko päivän kannalta, miten aamu alkaa. voisin kyllä mennä väittämään, että niin on myös edellinen ilta, millä fiiliksillä on mennyt lepäämään.
Isoisoäitini kuulemma aina sanoi että älä anna auringon laskea vihasi ylle (varmaan siteerasi jotain raamattua). se on ihan pirun hyvä neuvo ja sitä olen pyrkinyt parhaani mukaan myös noudattamaan. 

Tässä pieni aamutervehdys teille kaikille vaikka kello on jo varmaan iltäpäivä

tässä mä pihlan ottamassa kuvassa ▾

15 kesäkuuta 2016

Elämänjanonsa ei ollut koskaan sammuva

Hyppäsin sängylle ja voivottelin yhtä sun toista.
siinä hyppyoperaatiossa ainoa tarkotus oli hypätä sameaan itsesääliin, ne "yhtä sun toista" olivat ajatuksia aikaansaamattomuudestani.

yks päivä pudotin mun puhelimen vessanpönttöön ja sitten toinen päivä mä unohin palata tampereelle ja olin kaks viikkoo helsingissä. nähnyt lempibändejäni. taisin lokakuussa muuttaa omaan kotiin yhen kirkon kupeeseen, keskiöön jonka reunat muodostavat kolme siwaa.
sain pari kaveria ja selvisin lukion 2. vuodesta. maaliskuussa musta tuli 18-vuotias ja mun lempibaari on armon pubi. on kaikenlaisia ongelmia mutta ne ovat niitä sivuseikkoja joita piilottelen ympäriinsä niin etten muista mihis mä ne laitoinkaan. sitten joskus ne aina löytyvät sattumalta, mut sitten pitää vaan pistää joku hyvä vinyyli soimaan ja soittaa vaikka äidille.

"mä en saa blogiin kirjotettua enkä luettua mun lempiasioista, kuuntelen lempialbumini spotifysta vaikka vierelläni on sama teos vinyylinä"
käytän samaa kahvikuppia 4päivää koska en halua aiheuttaa tiskiä, vaikka tiskaamisesta pidänkin.

Sit tuli semmonen kiva asia kuin kesä kesäläinen ja sanoi mulle ihan suoraan, aika jämäkällä ja asiallisella äänellä että:

(oikeeesti pelästyin ihan vittuna kun se yht' äkkii vaan alko tilittää mulle)

"Iines. Sulla ei ole kesäduunia, ei velvoitteita ja aikaa enemmän kuin ruotsin miljonääriäideillä rahaa.... Että voisitko olla hyvä ja käyttää potentiaaliasi kirjoittajana, tutkijan alkuna ja kivana tyyppinä?...." etc.

No, mä tietty koitin poistua vähin äänin paikalta. taisin muistaa että roskat pitää viedä ja kukat kastella, täytyykin nyt käydä kaupasta ostamassa pimeässähohtavia planeettatarroja ja laitilan sitruunasoodaa.

poistuin paikalta mutta pahus vieköön toi ajatus jäi mun mieleen.
niin minä sitten siinä hypättyäni sameaan sääliin sain tarpeekseni ja pistin Pelle Miljoonan albumin Halki ajan ja rakkauden soimaan ja avasin tän sivuston.

Niin tässä minä nyt olen ja kuuntelen Gabrielia jonka silmissä loisti timantit.
oiskohan tää eka postaus nyt tässä. mä vaan halusin ilmoittaa että olen palannut.

morjensta.

mä ▿