PELKOVELKOJA

moi kaikki,

oon tehnyt pientä itsetutkiskelua viime aikoina, ja havainnut että ympäristö vaikuttaa muhun ihan mahdottomasti, niin hyvässä kuin pahassakin.

aina lienee ollut näin, mutta nyt  osa "kuin pahassakin" on tullut ilmi liikaakin.

ympärillä tapahtuvat, ihanat ja iloiset arjen jutut saa mut hymyilemään ihan mahdottomasti. 

ihan ne pienimmätkin jutut saa mut iloitsemaan. nautin nautin nautin.

siitä johtuneekin se, ettei mulla ole ollut ikuisuuksiin alakuloa tai murheita, ympärillä on niin paljon mahdottoman hyviä asioita joista nauttia ettei ajatukset ehdi harmittelemaan esimerkiksi kiirettä ja koeviikkoa.

mutta jos hyvät asiat saavat mut tuntemaan noin loistokkaita tuntemuksia, miten se kaikki huono mitä ympärillä tapahtuu vaikuttaa muhun?

sen verran ainakin, että tuntuu välillä että pelkään maailmaa liikaa.

pelkään että sulle tai mulle käy jotain pahaa.

että jotain arvaamatonta, peruuttamatonta tapahtuu ihan puskista.

ja nämä ajatukset verottavat nautinnosta oman, mehevän, lohkonsa. ehkä siksi koitankin iloita kaikesta, etten pelon verotuksen jälkeen olisi ihan maani myyneenä siitä mitä kurjaa maailmalla ja lähipiirissäkin tapahtuu.

Dxxxa D sanoo että jos pelkäät maailmaa pidä silmäsi kiinni, mutta en mä halua.

haluan kokea, kerätä rohkeutta ja nauttia maailmasta estoitta.

enkä tiedä mikä olisi hyvä keino aloittaa tästä pelosta irti pääseminen. 

en mä pelkää ampiaisia enkä ahtaita paikkoja 

en epäonnistumista tai puusta hyppäämistä.

pelkään jotain sellaista, mitä ei noin helposti pysty tiivistämään yhteen lauseeseen.

jotain määrittelemätöntä jonka läsnäolon pystyn välillä havaitsemaan päänisisällä raskaana tunteena.

voi pelkojen pelko

ja sitä kun en ymmärrä sitä pelon tunnetta, mistä se johtuu ja miksi niin on.

ehkä minä voimistun

ja kasvan rohkeammaksi

jospa tämä kuuluu vain tähän elämänvaiheeseen?

vai olenkohan ikuisesti pieni pelko korvan takana kukkasen rinnalla.

kiitos pihla kivoja kuvia otit jee

MUTTA pelkoverosta huolimatta voin sanoa että ONNELLISUUS on se isoin tunne tällä hetkellä

-kesä tuoksuu ilmassa

-tuuli on lämmin

-lomaan on 5 päivää

-matkaan lauantaina helsinkiin

-tarjosin kaikille tupakkaa tarvinneille koulutovereille tupakat ja antamisesta tuli niin paljon parempi olo kuin itse tupakoinnista 

-oon hoitanut jo kaksi koetta ihan hyvin

-bussissa mun viereen istui vieras ihminen joka sulatti sydämeni

mulla on kiire mennä suihkuun niin en ehi nyt keksimään otsikkoa

on jo toukokuu. mä nautin elämästä mahdottoman paljon enkä muista kirjoittaa tänne, mieli paikkaani, mitään. 

ja olen kovasti haaveillut, haaveillut ja pohdiskellut. muistan joitain niitä hetkiä joista siinä samalla ajattelee että tän tuun muistamaan vielä pitkään. sellainen oli taas eilen kun lähdin hämeenkyröstä bussilla tampereelle, oli aikaa ja peltoja, rauhaa jota bussin hiljainen hurina edesauttoi ja niin keveitä ja kauniita ajatuksia mielessä, että kehonikin oli kuin heliumpallo.

siinä vain mietin sitä, jälleen, kuinka kärsivällisyys oikeasti palkitsee, enkä mä ole edes mikään maltillisimmasta päästä oleva tyttö.

miten mä vuosi sitten ajattelin että olen pikkukylän vanki, epäilin varmojakin asioita ja olin niin perin varauksellinen kaikkea kohtaan. 

ajatusten lähtökohdat oli täysin väärät, 

jälkiviisaanahan sitä on hyvä sanoa, mutta ehkä joku toinen tästä vielä hyötynee hitusen. 

vaikka jo silloin oli jotain toiveikkuuta, en uskonut siihen estoitta.

ESTOTTOMUUS olkoon tämän tekstin avainsana. 

estottomana

ilman estoja 

ilman rajotteita

ilman "mitä jos..." - alkavia lauseita

ilman huolia 

rajoituksetta

on hyvä välillä nauttia vain

voitaisiinko tehdä niin?  se vapauttaa ihmismielen aivan uusiin ulottuvuuksiin. 

sen olen huomannut, monesti ja taas monesti, 

ei ole vain sattumaa, hyvää tuuria kaikki.

pääasiassa oon ollut vaan huoleton, elämä on smoothii ja kahvi maistuu.

chill chill 

good vibes 

jne. 

rakkautta teille paljon